Olipa kerran Seminaari (2015)

Markku Heikkisen dokumenttielokuva kertoo 113 vuotta Kajaanissa toimineen kustannustehokkaan opettajainkoulutusyksikön kehittymisen ja tuhoutumisen ohikiitävistä hetkistä. Historiallisen arkistokuvamateriaalin kautta päähenkilöiden tarinoiden evästämänä elokuva kertoo Suomen ja Kainuun suuresta murroksesta pienviljelijöiden köyhästä ja syrjäisestä maa- ja metsätalousmaasta moderniksi hyvinvointivaltioksi. Elokuvassa toimivat pääkertojina yksikön viimeinen johtaja, professori Juhani Suortti, laitoksen pitkäaikainen työntekijä professori Reijo Heikkinen, Koky:ssa lastentarhanopettajaksi opiskellut Toivo Peppanen sekä hänen ystävänsä, teatteriohjaaja Veikko Leinonen. Elokuvassa seurataan Toivon ja Veikon työskentelyä Kajaanin harrastajateatterin Generaattorin näyttelijöiden kanssa dokumentaarisen Oikeusjuttu-näytelmän valmistamiseksi. He haastattelivat paikallisia vaikuttajia ja poliitikkoja ja virkamiehiä Koky:n lakkauttamisen syistä ja taustoista. Koky:n lakkauttamispäätös ei tuonut säästöjä. Siinä ei ollut päätä eikä häntää. Elokuva paljastaa kafkamaisen hallinnollisen prosessin, jonka toiset päät ovat ministeriössä, eduskunnassa ja Oulun yliopiston johdossa. Se myös kertoo, miten Seminaari saatiin Venäjän keisarin asetuksella syrjäiseen Kainuuseen, jonne ei ollut edes kunnon tietä ja miten Seminaari eli ja näki nuoren kansakunnan kriisivaiheet, kehittyi ja vapautui autoritaarisen Suomen pakkopannasta menestykselliseksi kulttuurivaikuttajaksi.